Kaksoset

Blogi identtisten kaksosten odotuksesta ja meidän arjen kiemuroista

perjantai 16. toukokuuta 2014

Vaatimukset mieheltä ja ultrakuulumisia

Haluan ensin kertoa meidän ultrakuulumiset ennen kuin syvennyn haukkumaan ja kehumaan miehiä.

Meitä siis tarkkaillaan tiiviisti, noin kahden viikon välein. Se on minusta äärettömän helpottavaa, koska en tiedä pysyisinkö järjissäni yksöisvauvan odottajana, joka saattaa päästä vain kaksi kertaa katsomaan vauvaa. Mä olen saanut nähdä meidän pojat jo moooonta kertaa. Ei siellä toki ihan turhaan käydä, vaan tarkkaillaan kaiken olevan normaalisti ja vauvojen kasvavan tasaisesti jne.

Niinkuin olen jo ennenkin kertonut niin meidän vauvoilla on ollut alusta asti kaikki hirmuisen hyvin. Kokoeroja on ollut todella vähän ja molemmilta loppujen lopuksi löydettiin kaikki rakenteetkin. Äiti on vaan ollut hirmu hermostunut ja neuroottinenkin.

Aamulla lähtiessä väsytti aivan järjettömästi. Siis voisi vaan nukkua. Nyt kun meillä on pimennysverho makkarissa niin päivälläkin on ihan kun yö. Ihanaa.
Positiivista oli se, että yksi takki meni vielä kiinni.




Ainaisen huonona aamupalan syöjänä oli ihana herkku, vaikka stevian käyttö raskausaikana onkin vielä melko tietämätön asia ja kiisteltykkin.




Valio RAIKAS



Ihanaa kerrassaan, ei lainkaan liian makeeta. Mun makuun nuo normaalit ovat tosi makeita. Ainoana heikkoutena hampaisiin jääneet vadelmat.


No niin nyt pääsen jo Tyksiin. Siellä ollaan oltu mulle aina todella mukavia ja nytkin pääsin sisään jo vartti ennen kuin aikani oli. Herttainen, vähän hömelö mieslääkäri tutki meidän poikia ja kaikki oli hyvin. Me oltiin kasvettu hyvin, mutta hieman kokoeroa on alkanut tulemaan poikien väliin.
A- vauvan painoarvio oli 760g
B-vauvan painoarvio oli 670g
Hiukan siis eroa. Emme saaneet taaskaan kuvia kun toisen kasvojen edessä oli yksi oma käsi ja kaksi veljen kättä ja toisen kasvojen edessä oli kaksi veljen jalkaa. Eivät he halunneet näyttäytyä isille. Olen siis aina pyytänyt isille kuvia mukaan, kun ei töidensä takia pääse kuin aniharvoin paikalle. Isi on tähän mennessä saanut yhden onnistuneen kuvan. :)

Meillä siis tänään kaikki hyvin! Omaa mieltä alkaa helpottaa se, että päivä päivältä pojilla on paremmat mahdollisuudet selvitä ulkomaailmassa <3

Haluaisin sanoa muutaman sanasen miehistä.. Oikeastaanhan voin puhua vain omasta miehestäni, mutta uskallan väittää,että löydän kohtalontovereita.

Olen useasti äitini kanssa käynyt keskustelua siitä, että äitini päätyy sanomaan: "Älä Sanni odota miehiltä noin paljoa, sä oletat aivan liikaa ja siksi petyt. "
TOTTA, odotan kyllä kieltämättä huomiota, silityksiä,haleja, pusuja kaikkea sellaista, jota en tosissaan ole odottanut ennen ihan näin paljoa. Olen romanttisissa jutuissa melko jörö.

Nyt kuitenkin haluaisin mielettömästi, että lastemme tuleva isä olisi yhtä hössöttäjä kun minä olen ja haluaisin kokea sen miten hänkin odottaa ja jännittää ja ja ja.. Meillä ollaan aina vaan tyynen kylmiä. Kaikki on hyvin, hienoa.. Jatketaan.. 

Tottakai huomaan miehessäni muutoksia. Yksi hyvä esimerkki tapahtui keskellä yötä. Nukuimme molemmat sikeästi (oletan).Kunnes mieheni löi minua käteen nyrkillä todella kovaa. Huusin tietysti kuin hinaaja "AI". Mieheni heräsi apua apua mihin sua sattuu. Mitä tapahtui. Kerroin, että löit minua käteen ja pelästyin. Mieheni pyysi anteeksi ja sanoi, että pelästyi valtavasti, että vauvoilla ei ole kaikki hyvin.
Palasimme yön tapahtumiin päivällä ja kysyin, että miksi muuten löit minua yöllä ja kerroin säikähtäneeni sitä. Mieheni kertoi sängyssämme olleen rotan ja hän sai sen vihdoin kiinni ja päätti lyödä sen hengiltä.
Nauroin, nauroin aivan valtavasti ja hyvä etten pissannut housuuni. Hänen unessaan siis sänkyymme oli tullut rotta ja hän urheasti pelasti meidät.

Tapahtuma oli hauska, mutta minulle suurinta siinä yössä oli se, että huomasin miten hän oli välittömästi valmiudessa, jos minulla tai vauvoilla ei olisikaan ollut kaikki hyvin.Se oli herttaista ja suloista ja ihanaa huomata. 

Jännät ajat on meillä edessä ja tulossa. Sekin tottakai pistää pakkaa vähän sekaisin. Onneksi kuitenkin ollaan tässä kaikessa yhdessä. En tiedä mitään niin helpottavaa kuin se, että mieheni ottaa minut kainaloonsa ja sanoo, että kaikki kyllä selviää. Ei Sanni ole mitään hätää. Sen helpottavampaa hetkeä en ole kokenut. Tiedän, että selviämme yhdessä mistä vain.

Ihanuutta tähän perjantaihin tuo ehdottomasti saapunut Me And I paketti ja vastapestyt uudet ostokset <3







Nyt vaatteet odottavat vain mammalomalle jäävää äitiä, joka ehtii silittämään ja järjestämään kaiken valmiiksi. 

<3

Itselläni on tulossa mielettömän raskas viikonloppu.. Toivottavasti sinulla on vähän helpompi. Nautitaan.. Saattaa jopa aurinkokin paistaa <3


-Sanni 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti