Se tunne kun ei ole mitään sanottavaa, mutta kuitenkin olisi niiin paljon

Aluksi pahoittelen heti, ettei minusta ole kuulunut aikoihin mitään. Uskomattomien viikkojen ja mylleryksen jälkeen uskoisin, että tekstini saattaa olla realistista ja siitä on suurin mielialanvaihtelu poistunut.

Tällä hetkellä siis viikkoja poikien kanssa 36+1 ja pojilla on jo melkoisesti kokoa. Ahtaus ja kireys ovat tuoneetkin helteen kanssa haasteita meidän arkeen. Nyt sataa ja toivoisi, ettei sataisi.

Taas aloittaessani tekstin niin päässäni on uskomaton määrä ajatuksia, enkä saa niitä tänne. Ehkä tiistain jälkeen ajatukseni kirkastuvat ;)

Toivottavasti seuraavaksi pääsen kirjoittamaan jo meidän arjesta kahden pojan kanssa. <3

-Sanni