Kaksoset

Blogi identtisten kaksosten odotuksesta ja meidän arjen kiemuroista

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Ekat viikkoni tuplaodottajana

Harkittuani pitkään blogin aloittamista päätin kuitenkin tänä aamuna, että aloitan. Etsin itselleni luettavaksi blogia kaksosista, etenkin identtisistä kaksosista ja löysinkin. Muutamia oikeinkin hyviä, ihania kuvia, ihania onnellisia hetkiä. Kerrassaan kyynelin niitä lueskelin. Olen tainnut itse vaan kokea tämän raskausajan hieman eri tavoin. 

Kerron hieman ensin itsestäni ja perheestäni. Itse olen reilu parikymppinen henkinen mummo läheltä Turkua. Olen myös hieman perfektionisti ja kylläkin pessimistikin.. Olen aina vaan ollut huono laittamaan ihmisiä lokeroihin, mutta sanotaan nyt, että taidan olla molempia. Perheeseeni kuuluu aviomies ja koira ja loppu kesästä syntyvät identtiset kaksospojat. 

Raskaus alkoi meille erittäinkin toivotusti positiivisellä raskaustestillä 26.12.2013. Olimme toivoneet ja odottaneet sitä kovasti. 
Varasimme ajat neuvolaan ja neuvolassa saatiin kuunnella sydänääniä. Lääkäri totesi sydänäänistä, että jopas sielä pamppaillaan kamalaa vauhtia. No sielähän ravasi kahdet äänet, mutta ei meillä siitä tuolloin tietoa vielä ollut.

Ensimäisessä ultrassa meille selvisi, että lapsia on kaksi. Ensimäinen asia mitä mieheni sanoi: heijastaako toi jotenkin sen... Kätilön vastaus: Ei, siellä on niitä tuplasti. Oma reaktioni oli shokeraavan sekava ja kysyin kovaa,että MITÄ? Kätilö rauhallisin äänin vaan toisti, että juu kahdet oikein selvät äänet ja siinä on toisen pää ja siinä.... En kuullut enää mitään. Silmät täyttyivät onnenkyyneliin. En osannut sanoa mitään. Sisälläni velloi kamala pelko ja päässäni huusi vaan kovaa RISKIRASKAUS!

Molemmat pikkuiset ovat yhteisessä istukassa, mutta heidän välissään on kalvo, joka suojaa tarkoittaa sitä, että heillä on omat vesipussit. 

Mieheni oli vielä kotonakin todella rauhallinen. Minä kävin mielessäni monia ajatuksia siitä, että miten me pärjätään, pärjätäänkö me, mahdutaanko me, osataanko me, onko meillä tarpeeksi rahaa, pärjätäänkö me? 

Tottakai me pärjätään!


pikkuset allekkain



Viikkojen kuluessa ja asioiden hiljalleen loksahtaessa paikalleen, uskaltauduimme tekemään jo suunnitelmia. Raskausviikkoon 12+ kesti aivan mielettömän kauan. Sinne päästiin peloistani huolimatta.
Meidän oli aika hankkia uusi auto, johon mahtuu tuplavaunut, tuplavaunuissa voi olla kolmenkin kuukauden toimitusaika. APUA! Meidän pitää hommata myös vaunut. APUA, me ei mahduta meidän asuntoon. Pakko on mahtua.. Ostettiin pinnasängyt ja kokeiltiin. Huh, kyllä me mahdutaan!






Raskausviikolla 15+ minusta ei vieläkään näy selvästi mitään. Raskausviikolla 17+ asiakkaani kysyy minulta laihdutusvinkkejä kun olen niin hoikistunut. 
Raskausviikolla 18+ TUNNEN LIIKKEET!! Kaikki tuntuu todellisemmalta! 



rv 18+1


Meitä seuraillaan 2-3 viikon välein ja pääsen onnekseni katsomaan poikia tasaisesti. Olen siitä todella todella onnillinen, koska saan sillä tavoin mielenrauhani säilymään edes jotenkin! 
Pojat kasvavat tasaisesti, onneksi!

rv 19+1 A: 320 ja B: 310

rv 21 A: 400 ja B: 400

rv 23 A: 550 ja B:550


Loppu viikosta näen taas poikia!



Blogini tarkoitus on pukea omia ajatuksiani sanoiksi. Kertoa rehellisesti siitä, miten pelkään joka ikinen päivä menettäväni nämä kaksi ihmettä. Ajatukseni saattavat herättää muissa ajatuksia, mutta haluan silti ne jakaa.
Tärkeintä tässä koko blogissa ja raskaudessa on se, että haluan tuoda esille ennenkaikkea rakkauttani masuasukkeihini, mutta myös sitä, että miltä tuntuu kun pelko valtaa joskus jopa päivät ja yöt.

rv 23+0



Nyt mennään 23+5 ja tämä mamma lähtee hierojalle!

Voimia viikkoon mulle ja sulle :)



-Sanni







8 kommenttia:

  1. Voi että kun ihana tuo ultra kuva, piti aina vaan uudestaan ja uudestaan katsoa sitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, palaan itse usein ihmettelemään tuota ihmeellistä ensimäistä kuvaa! <3

      Poista
  2. Ihanaa lukea teiän kuulumisia nyt myös blogista! Taatusti seuraan!

    VastaaPoista
  3. Kyllä te pärjäätte! Tsempit odotukseen! ♡

    T: 11 kuisten poikien mami

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä! :) Kyllä te pärjäätte!

    T. 8kk identtisten tyttöjen äiti

    VastaaPoista