Kaksoset

Blogi identtisten kaksosten odotuksesta ja meidän arjen kiemuroista

maanantai 12. toukokuuta 2014

"Kyllä kaksi menee siinä missä yksikin."

" Kyllä kaksi menee siinä missä yksikin"

"No teidän ei enää tarvitsekkaan sitten tehdä lapsia kun kaksi tulee jo kerralla"

"Voi miten olet valtava"

"Miten sä olet vielä noin pieni?"

"En muuten älynnyt et olisko saanut koskea"

" Voi, että! Teitä nyt sit vahditaan koko ajan."

"Ne varmaan sieltä kohta syntyy."


Jestas muuten ihmisillä on hirmusti sanottavaa raskaana oleville naisille. Jokaisella äidillä on ihania ja kamalia kokemuksia omista jutuistaan ja jokainen on salaa vähän eri mieltä kuinka toimitaan. Itse olen häkeltynyt saamastani huomiosta.
En edes ennen raskautta tiennyt olevani näin "syrjäytyvää" tyyppiä.
Haluan syventyä muutamiin minulle sanottuihin letkautuksiin.

"Kyllä kaksi menee siinä missä yksikin"


Kuulen tätä päivittäin ollessani asiakaspalvelutyössä. Kuulen tätä ennenkaikkea vanhemmilta naisilta ja tällöin lause saa uskomattoman voiman ja uskottavuuden. Näin sen sitten on oltava. Asiaa pohdittaessa niin siitä nyt selviää. Kun arki alkaa rullaamaan ja tavat luistamaan. Onhan monella todella pieniä lapsia saadessaan toisen, kolmannen tai vaikka neljännen lapsensa.
Kuitenkin tavallaan minun tekisi mieli sanoa, että miten niin muka se menee siinä samassa???!??!?!?! Ei niitä millään pysty lohduttamaan täysin samaan aikaan, syöttämään täysin samanaikaisesti tai puhumattakaan huomioida täysin yksilöllisesti. Kunnes taas palaan tulevaisuuden jännityksen puuskastani tähän maailmaan ja totean itselleni, että tottakai ne menee siinä missä yksikin. Kyllä me pärjätään! Pojilla on rakastavat vanhemmat ja toisensa.


"En  muuten älynnyt kysyä olisiko saanut koskea"


Tässä kohtaa huomasin olevani melko syrjäytyvää tyyppiä. Apua ne katsoo mun mahaa, apua kohta se koskee, apua, apua, mitä teen, saako paeta?
Mahan koskettaminen aiheuttaa minulle monenlaisia tunteita. Näin hieman ylipainoisena sitä on tottunut peittämään jokaisen näkyvän makkaran ja esimerkiksi mahan peittäminen väljiin vaatteisiin on aina oiva ratkaisu. Tuntuu kuin mahaa ei olisikaan. Nyt kuitenkin maha on tarjolla koko ajan. Tottakai, siellä majailee kaksi vuokralaista.
Menen siis aina pienoiseen paniikkiin ihmisen lähestyessä mahaa. Kuitenkin minusta on ihanaa, että taasen huomioidaan meidän pikku miehet ja että ihmiset ovat meidän voinnista kiinnostuneita.
Ystävieni suhtautuminen minun syrjäytymiseeni on mielestäni hellyyttävä. "Sielä on mun kummipoikani ja minähän saan koskea". "Tiedän kyllä, ettet tykkää tästä, mutta mä ihan vähän."
Tosiaan, saa koskea. Sanotaan kuitenkin, että vauvat nauttivat siitä, että heille jutellaan ja silitellään. Se, että äiti on vähän "rajoittuneempi" ja varauksellinen niin on kuitenkin pikkuseikka.


"Voi että, teitä nyt sit vahditaan koko ajan"

Jep, onneksemme vahditaan. Yleisimmät tuplaraskauteen liittyvät kommentit on aina positiivisia, mutta joukkoon mahtuu tottakai myös pelkoa ja kysymyksiä. Kysymyksiä, joihin en tiedä vastauksia. Kysymyksiä, jotka saavat minut unohtamaan kuinka nukutaan.
"Toivotaan nyt, että kaikki menisi hyvin!" Lauseessa on paljon pelkoa. Huomaan aiheuttavani myös ympärilläni suunnattomasti pelkoa, kysymyksiä ja huolta. En ole lainkaan tottunut siihen. Olen aina ollut kovin itsenäinen ja ainakin ulospäin pyrkinyt antamaan itsestäni sen kuvan, että mikään ei pysäytä minua. Nyt huomaan olevani pehmeä, tarvitsen kannustusta, tukea ja suunnattoman määrän positiivisuutta.
Pelko ja ahdistus siitä, että jotain sattuisi on mielessäni koko ajan. Pelko siitä, että teen jotain väärin tai jätän jotain tekemättä. Omassa mielessäni pyörii usein ajatus siitä, että miksi en osaa uskaltaa nauttia?
Luulen silti, että olen vielä ihan täysjärkinen.

Rakastunut vaan omiin pikku miehiini. <3






8 kommenttia:

  1. Kaksi ei mene todellakaan siinä, kuin yksi. Ei edes kahden vuoden ikäerolla :D Saati sitten samaan aikaan. Vaikka se varmasti onkin rankkaa, niin te pärjäätte kyllä :)

    Mua inhottaa ajatus, että joku koskis mun mahaan lupaa kysymättä. Varmaan läppäisin sormille. Ei oo onneks tullu sellasta tilannetta.

    Mäkin kuulen paljon tuota "kun nyt vain kaikki menis hyvin!"-kommenttia. Sellasen pienne pelon ja huokauksen kanssa. Välillä sen kuuleminen on vähän raskasta, vaikka hyväähän ne ihmiset tarkottaa. Siis joo, kiva kun toivovat asioiden menevän hyvin, mutta pakkoko sitä on kokoajan muistuttaa, että ne ei aina mene?!?! Mulla on välillä myös sellanen olo, et muut ihmiset on paljon enemmän huolissaan meidän perheestä, kun mä ite :D Vaikka meillä nyt silleen eri tilanne onkin, kun lapsia on tulossa vain yksi tälläkin kertaa.

    VastaaPoista
  2. En ole ollenkaan varma mahdatko muistaa/tietää mua, mutta ollaan vähän samoilta huudeilta lähtöisin ja kuulin tästä sun blogista Maisan (=siskoni) kautta.

    Meillä on siis myös mukaidenttiset kaksoset, eli ultrien mukaan identtiset, mutta todellisuudessa aivan oman näköisensä :D Nyt sällit ovat kohta jo 1v 9kk, ja voin ihan rehellisesti sanoa oman kokemuksen pohjalta, että ne ei todellakaan mene siinä samassa missä yksikin. Mutta vaikka työtä on ollut enemmän kuin tuplasti, niin silti kaikesta selviää. Turhaa stressiä ei kannata ottaa, mutta tietyt reaaliteetit kannattaa säilyttää :)

    Jään ehdottomasti seurailemaan sun blogia, kiva kun jokin "tuttu" on saamassa myös kaksoset! Käy joskus kurkkimassa myös meidän arkea: talonpuolikas.blogspot.fi ja näet vähän mitä teillä on ehkä tulossa ;)

    Paljon onnea loppuraskauteen ja muista nukkua vielä kun voit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kyllä, onpa mukava kuulla. Onnea teidän pojista <3 Onkin oikein mukava seurata teidän arkea!!
      Kiitos tsempistä ja kannustuksesta. Sulla olis mulle varmasti paljon tietoa ja vastauksia sellasiin asioihin, mitkä mulla on vielä täysin kysymysmerkkinä. :D

      Poista
    2. Komppaan Johannaa!! Ei tosiaan mene kaksi siinä kuin yksi. Eikä voi verrata myöskään pienen ikäeron lapsiin! Mutta kun vauvavuosesta selviää kaikki helpottuu paljon enemmän kuin yhden lapsen perheissä! Lapsista on hirveästi seuraa toisilleen ja aina leikkikaveri! :)

      Poista
    3. Eiköhän meidänkin arki siitä sitten pikku hiljaa lähde rullaamaan :)

      Poista
  3. Meitä on kyllä niin erilaisia ihmisiä :) itse voin taas samaistua tohon "toinen menee siinä missä yksikin". Meillä pojilla ikäeroa 1.5v. Nyt kun kaksoset on tulossa tiedän etten voi olla enään samaa mieltä. Neljä ei tosiaan mene siinä missä yksi tai kaksi :D mutta kaikella on tapana järjestyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan jo kovasti vauva arkea, vaikka tiedän että se ei ole mtn ruusuillla tanssimista koko aikaa!! :)

      Poista