Toisena oireena oli huonovointisuus, mieheni ei pystynyt ymmärtämään sitä, että ihan oikeesti nyt oksettaa. Oksennettua uuteen autoomme ja juostuani vessassa raskausviikkoon 18 asti, niin mieheni alkoi jo hieman tottua siihen, että kyllä toi hullu oksentaa kaikki mitä se syö.
Raskausviikon 18 jälkeen en enää oksennellut tasaisesti ja oloni oli joksenkin virkeä. Joku puhuu keskiraskauden hehkusta tai muusta. Hehkua se ei kyllä silti ollut, enkä totta totisesti tuntenut itseäni pikkumasuni kanssa seksikkääksi tai kauniiksi. Kaikkea muuta!
Nyt viimeiset kaksi-kolme viikkoa olen ollut tolkuttoman väsynyt, vapiseva haamu. Verenpaineeni, sekä hemoglobiinini menee äärettömän alhaalla ja hitaalla. Tällä kertaa minun on itse todella todella vaikea ymmärtää sitä, etten jaksa tai pysty enää tiettyihin juttuihin.
Kertomani perusteella saattaisi kuvitella, että olen todella tympääntynyt raskauteeni tai valitan. Päin vastoin, sehän tässä juuri niin hullua onkin, että kaikesta huolimatta tämä on aivan tolkkutoman ihanaa. Tekisin mitä tahansa näiden kahden pikku vauvan eteen. Jos tarve vaatii niin vaikka vuodelevossa.
Väsymyksestä ja kivuista on vaan selkeästi kerrottava läheisille. Ennen kun edes ymmärsin omaa uupumustani, niin ystäväni ja perheeni kysyi minulta jatkuvasti: sattuuko sua, miten sä voit, oletko vihainen.. Kesti havahtua hetkisen, että olen aivan haamu. Kävelevä haamu. Itse sitä edes huomaamatta. Neuvolassa minulle korostettiin, että Sanni olet oikeassa, raskaus ei ole sairaus, mutta se voi tehdä sairaaksi. Jos keho huutaa lepoa, sitä on annettava sille. Olen nyt melko avoimesti sanonut kun minulta kysytään vointia, että aika heikosti voidaan. Pystyssä ja hereillä jos pysyisi niin olisi hyvä. Äitini sanoin: ne ihmiset, ketkä eivät tuota painolastia kantaessaan näyttäisi minkäänlaisia merkkejä väsymyksestä olisi ihme. Pojathan on vasta vähän yli KILON. Mites sitten loppuaikana?! :D
Kävellessäni kaupungilla tai missä hyvänsä huomaan saavani katseita ja hymyä joiltain vastaantulijoilta. Minä ja vatsani näytämme pitkälti jo siltä, että yhden vauvan poksahdus olisi jo paikallaan. Pitäisi kirjoittaa paitaan, että niitä on kaksi. Siksi olen niin valtava :D
Keskiviikkona alkaa raskausviikko 28, ollaan jo hurjan pitkällä. IIIIK! Saisipa vauvat jo syliin <3
Pääsisipä jo niiden kanssa ulkoilemaan ja itse sitä myöten kuntoilemaan. Kaapissa odottaa parit treenivaateet raskauskilojen karistamiseen. Onneksi tämä mamma menee vielä miinuskilojen voimalla, joita alussa tuli toistenkin edestä.
 |
| Hämäävä kuva, mutta 27+4 |
 |
| motivaatiopöksyjä <3 |
-Sanni
ps. säät kylmenee, silitysrumba odottaa :(
pps. Perjantaina pääsen taas katsomaan poikia ultraan <3
